Aika on rahaa
Kirjoitettu 03.04.2015
Perinteisesti ajankäyttö jaetaan työ- ja vapaa-aikaan. Riippuen työtehtävästä aika fakiiri saa tänä päivänä olla, jos oikeasti pystyy aikansa tuolla tavalla jakamaan. Antaisit siis henkisestä pääomastasi 100% arkena klo 8 – 16 työlle ja vuorokauden muina tunteina puolestaan et työtä lainkaan miettisi. Jako perustuu tietysti vanhan maailman ajatteluun, jossa merkityksellisintä oli fyysinen läsnäolo työpaikalla. Työtehtävät ovat muuttuneet ja fyysisen läsnäolon merkitys monessa tehtävässä on hyvin olematon. Daniel Siegel esittää erilaisen tavan jakaa ajankäyttöä. Se perustuu aivojemme erilaisiin tarpeisiin.
1. Fokusoitunut tavoitteellinen aika
Syvien yhteyksien luominen aivoihin, kun keskitymme tavoitehakuisesti.
Itselläni tällaista aikaa ovat esimerkiksi ryhmädynamiikkapäivien tehtävien ja videoiden analysointi sekä kaikki asiakastapaamiset.
2. Spontaani/luova aika
Uusien yhteyksien ja muistijälkien luominen aivoihin uusien kokemusten myötä.
Yritän olla avoin uusille kokemuksille, mutta aivan liian vähän niitä tulee haettua. Pitäisi ehkä tehdä vaikkapa kuukausikohtainen lista, johon miettisi etukäteen jonkin uuden pienen kokemuksen. Tuntuu ihan uskomattomalta, kuinka aivomme väkisin vääntävät meidät toimimaan kuten aina olemme toimineet. Laitapa muuten kädet puuskaan – kumpi käsi tuli päällimmäiseksi? Seuraavaksi vaihda kädet toisinpäin. Heureka! Aivoille tuli uusi kokemus, joka ei tunnu niille miellyttävältä. Kun noinkin pieni muutos elämässä tuntuu joltakin, miten voimme edes kuvitella uudistuvamme merkittävästi esimerkiksi työelämässä ilman merkittävää ja tiedostettua panostusta uusiutumiseen.
Luovinta aikaa itselleni on metsässä samoilu metsästäen tai koiraa ulkoiluttaen. Suurin osa uusista ideoistani – myös työhön liittyen – syntyy ehdottomasti ulkona.
3. Sosiaalinen aika
Vuorovaikutus, aivojen sosiaalisen verkoston aktivointi ja vahvistaminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Tässä ajan käytön osa-alueessa ajatukseni siirtyi sosiaaliseen mediaan. Täyttääköhän se aivojen vuorovaikutustarpeen? Omassa elämän vaiheessani lasten harrastusten kautta päivittäin tulee jonkin verran sosiaalista aikaa. Tuntuma on, että juuri nyt en tähän muutosta kaipaa.
4. Oma reflektointiaika
Oman ajattelun, tunteiden ja tekemisen arviointi, aivojen integrointi ja asioiden siirtäminen pitkäkestoiseen muistiin.
Blogikirjoittaminen on minulle ehdottomasti juuri reflektointiaikaa. Samoin kuin twitter-keskustelut. Huomasin EMBA-opintojen aikana, että kirjoittaminen palvelee omaa oppimistani erityisen hyvin. Toistaiseksi tapa on jäänyt elämääni.
5. Fyysisen treenin aika
Samalla myös aivojen monipuolinen vahvistaminen.
Tästä olen kirjoittanut omat tarinansa:
Liikutko oikein? Tiedätkö mitä juuri sinun keho ja mieli tarvitsevat?
Kehon rakennus – valmista tuli
Tärkeää on löytää juuri itselle sopivat liikuntaharrastukset ja muistaa myös verenkierto- ja hengitystie-elimistö.
6. Rentoutumisaika
Vapaa-aika, joka on ei-fokusoitua ja ei-tavoitteellista mielen vaeltamista aivojen latautumiseksi.
Voi voi, tämä on minulle vaikea ajankäytön osa-alue. Koen, etten saa mieltäni rentoutumaan kuin ohjatulla joogatunnilla. Hattua nostan kaikille teille, jotka pystytte rentoutumaan ilman mitään ulkopuolisia ärsykkeitä sekä ilman aivojen fokusoitunutta tilaa.
7. Nukkumisaika
Oppimisen yhdistäminen ja päivästä palautuminen. Nukkumisaika on erittäin tärkeää aivotoiminnan kannalta.
Nukkumisessa ajan lisäksi tärkeää on unen laatu. Onko uneen sotkeutunut kuinka usein alkoholihöyryjä tai kofeiinia? Kuinka helposti pääset REM-uneen jne.? Asiasta löytyy paljon tutkittua tietoa, ken sitä kaipaa.
Listatut ajankäytön tarpeet voivat täyttyä niin töissä kuin vapaa-aikana. Useampi tarve voi täyttyä samanaikaisesti. Oleellisinta lienee pohtia, jääkö jokin osa-alue täyttymättä. Jossain elämän vaiheessa itseäni helpotti ajatus siitä, että työasioita voi ihan hyvillä mielin miettiä vapaa-aikana ja päinvastoin.
Pohdin Siegelin listaan pohjautuen omaa ajankäyttöäni. Toivottavasti listasta on apua myös sinun ajankäyttösi suunnitteluun ja mielen hallintaan.
-Markku-
Ajatukset heräsivät Helena Åhmanin ja Kari Neilimon kirjasta ”Johtajien tabut”, jossa myös lista on esitettynä. Muut blogahdukset kyseisestä kirjasta: