luottamus

Tabut – kun luottamus ei riitä

Kirjoitettu 10.03.2015

Mistä ei saa puhua? Aika monesta asiasta ei saa – riippuen asiayhteydestä sekä henkilöistä. Jos asiat uskallettaisiin sanoa niin kuin ne ovat, se varmasti veisi asioita eteenpäin. Mutta miten ne asiat sitten ovat? Siinä yksi tabujen keskeisin ydin: pitäisi ymmärtää, etteivät asiat ole niin kuin minä ne näen. Oma näkemykseni on vain yksi monista. Tämän kun muistaisimme sekä puhujan että kuuntelijan roolissa.

Kenen kanssa leikin mieluiten?

Heitänpä muutaman minun arvomaailmassani elävän tabun tarkasteltavaksi. Valmentaessani ryhmiä ryhmädynamiikan parissa olen huomannut, että tabuja ovat lähes jokaisessa ryhmässä tunnesuhteet. Voinko kertoa toiselle ryhmän jäsenelle, että en tee hänen kanssaan mielelläni yhteistyötä? Päiväkodissa lapset sanovat reilusti, että en halua leikkiä sinun kanssasi – vanhemmiten tämä ei enää onnistu. Ryhmän jäsenten välinen tunnesuhde on niin tabu asia, että olen toistaiseksi päättänyt luopua tunnesuhteita kartoittavasta harjoituksesta, ellen tunne ryhmää erityisen hyvin ja tiedä, että ryhmä on valmis asiaa käsittelemään. Mielestäni olisi hedelmällistä keskustella avoimesti syistä: miksi tuntee, ettei tule kauhean hyvin toimeen tietyn ryhmän jäsenen kanssa. Kysymys on tunteesta! Fakta on, ettei kaikki tule kaikkien kanssa yhtä hyvin toimeen – eikä tarvitsekaan. Eikö olisi äärettömän tärkeää pohtia ja tiedostaa ilmiöitä käyttäytymisen takana? Uskon monenkin kokevan kyseisessä tilanteessa, että juuri itsessä on jotain vikaa – näinhän asia ei tietysti ole. Väitän, että päteviä ihmisiä sanotaan irti tehtävistään siksi, ettei joku tule hänen kanssaan toimeen, edes keskustelematta kertaakaan, miksi työntekijät eivät tule keskenään toimeen.

Oma lapsi tekee järkevästä kärkevän

Junioriurheilussa näyttää tabuna olevan avoin keskustelu valmennuksesta. Asioista puhutaan paljon kahden kesken tai jopa lehdistön kautta, mutta avointa ja rakentavaa keskustelua kuulen vähän. Suurin syy tähän lienee se valtava tunnetaso, joka asiaan latautuu, kun on kyse omista lapsista. On varottava nostamasta itse kissaa pöydälle, ettei oman lapsen kohtelu kärsisi. Mutta muuttuvatko asiat ellei niistä puhuta? Eivät todellakaan – puhe on ensimmäinen askel kohti muutosta. Ja nimenomaa rakentava keskustelu. Nykyteknologia on vähentänyt aitoa dialogia ja tilalle on tullut kirjaimellisesti vuoropuhelu tai pikemminkin vuorokirjoittelu. Tämä tapa saa aikaan entistä enemmän kuohuntaa, kun niin moni kommunikoinnin perusväline jää pimentoon. Keskustelua valmennuksestakin siis tarvitaan ja näissäkin keskusteluissa olisi tärkeää jokaisen muistaa, että oma mielipide on varmasti värittynyt oman vanhemmuuden takia!

Puhutaanpa pornosta!

Sohaistaanpa vielä parisuhteen näkökulmaakin. Seksi lie yksi yleisimmistä tabuista. Kuinka paljon parien välillä käydään keskustelua omista haluista, fantasioista, tarpeista ja odotuksista? Saako oman seksuaalisen mielihyvän takia pyytää puolisolta ulkomuodollisia pätevyyksiä tai voiko pornoa ehdottaa parisuhteen piristykseksi? Näissä keskusteluissa keskeinen tunne voi olla painostuksen kokemus. Väitän kuitenkin, että onnistunut rakentava dialogi tässäkin helpottaa ja vapauttaa ennemmin kuin ahdistaa. Jos kaluja asiaan kaipaa, niin voin suositella Katajan ”sylikkäin”-parisuhdeviikonloppua. Se oli todella antoisa viikonloppu.

Kaiken takana jälleen luottamus

Mutta mistä tabut syntyvät? Asiaa voisi lähteä purkamaan vaikkapa kulttuurista päin, mutta enpä lähde. Mielestäni tabut syntyvät ja elävät luottamuksen puutteesta. Emme luota, että keskustelukumppanimme hyväksyy ajatuksemme. Pelkäämme, että hän suuttuu, ja asian esille ottamisesta seuraa itsellemme jotain negatiivista. Eikä tuo varmasti hirveän väärä pelko olekaan. Mutta jos näin on, niin silloin ensimmäinen keskustelun aihe on ehdottomasti luottamus!

-Markku-

Näistä ajatuksista on kiittäminen Helena Åhmania ja hänen lähettämää kirjaansa ”Johtajien tabut”. Kirjan lukeminen on tosin vasta ihan alkutekijöissä, mutta lupaavalta vaikuttaa. Ehkäpä kirjasta poikii vielä montakin kirjoitusta. Kiitoksia Helena kirjoista!

Muita postauksia kirjasta: